ULKOISET HAASTEET & SUOSITUKSET NIIDEN YLIPÄÄSEMIKSI

Ulkoiset haasteet ovat haasteita, jotka eivät ole suoraan hallinnassasi ja koskee sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, työnantajia sekä joskus myös muita sidosryhmiä, kuten hallitusta jne.  VET@work tiimi on valinnut seuraavat viisi asiaa yleisimmiksi haasteiksi, jotka estävät ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia aloittamasta yhteistyön jossa keskitytään niiden taitojen parantamiseen joita opiskelijat tarvitsevat menestyäkseen työelämässä:

  • Este 1:Opetussuunnitelma
  • Este 2: Kieli
  • Este 3: Teknologia
  • Este 4: Riittävän monen yrityksen löytäminen jotka ovat valmiita vastaanottamaan opiskelijoita.
  • Este 5: Byrokratia
useful links

Viisi ulkoista haastetta jotka haittaavat ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä sekä ehdotuksia näiden haasteiden voittamiseksi.

Keskustellessamme ammatillisen koulutuksen järjestäjien, opettajien, työnantajien, työntekijöiden  ja opiskelijoiden kanssa koimme että viisi suurinta haastetta jotka estävät ammatillisen koulutuksen ja työnantajien pedagogisen yhteistyön, ovat opetussuunnitelma, kielimuurit, teknologia, riittävän monen yrityksen löytäminen jotka ovat valmiita vastaanottamaan opiskelijoita ja byrokratia. Vaikka nämä ovat ulkoisia haasteita joihin työnantajat ja ammatillisen koulutuksen tarjoajat eivät voi suoraan vaikuttaa olemme sitä mieltä että voimme yhteistyötä tehdessä päästä näiden haasteiden yli!

VET@work tiimi on havainnut, että yksi suurimmista esteistä yhteistyön käynnistämiselle on yhteisen kielen puute. Koulutusala on luonut kielen koulutuksen tarjoajille, eikä siinä ole otettu huomioon se että kieli on työnantajille vierasta. Yhteisen kielen puuttuminen aiheuttaa väärinkäsityksiä ja turhautumisen tunteita. Yhteistyön aloittamiseksi on tärkeää varmistaa, että käytetyistä sanoista vallitsee yhteinen ymmärrys.

Toinen haaste on että opiskelijoiden odotetaan suorittavan tehtäviä, joita työnantajat eivät pidä merkityksellisinä. Työnantajat huomauttavat usein, että opiskelijat oppivat vääriä asioita koska heille ei ole annettu tehtäviä joissa keskitytään niiden taitojen kehittämiseen joita työnantajat hakevat palkatessaan henkilökuntaa. Yksi syy siihen miksi tehtävät eivät vastaa työnantajien odotuksia on että pääosa opiskelijoiden tehtävistä tehdään kouluissa eikä yrityksissä joissa opiskelijat voisivat käyttää uusimpia laitteita/menetelmiä. Tämä haaste voidaan ratkaista räätälöimällä opetussuunnitelma vastaamaan paikallisen alueen työmarkkinoiden tarpeihin ja tekemällä yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa, jotta opiskelijat voivat oppia käyttämään uusimpia laitteita. Tästä hyötyisivät kaikki, opiskelijat oppisivat käyttämään laitteita, joita he todennäköisesti tulevat käyttämään työelämään siirtyessään, opettajat pysyisivät ajan tasalla uusimman teknologian/menetelmien kehityksestä ja työnantajat voisivat palkata työvoimaa joka osaa käytettävät työkalut/menetelmät. Opetuksen ja oppimisen siirtäminen osittain yrityksiin mahdollistaa myös sen, että opettajat ja työnantajat/työntekijät voivat luoda luottamukseen perustuvan suhteen samalla kun he saavat syvemmän ymmärryksen toistensa todellisuudesta.

VET@work tiimi haluaa nostaa esiin että työpaikoilla ammatillinen kehitys on nopeampaa kuin ammatillisessa koulutuksessa. Yksi syy tähän on se, että uuden opetussuunnitelman kehittäminen vie aikaa ja kun uusi opetussuunnitelma on valmis käyttöönotettavaksi monet työnantajat pitävät sitä jo vanhentuneena. Olemme huolissamme siitä, että ammatillisen koulutuksen tarjoajien on joskus vaikea saada työmarkkinoita mukaan opetussuunnitelmien laatimiseen. Yksi syy tähän on, että ammatillisen koulutuksen tarjoajat eivät osaa markkinoida ajatusta yhteistyöstä työnantajille. Työnantajat kokevat myös että heidän mielipiteitään ei kuunnella kun he osallistuvat opetussuunnitelman kehittämiseen. Monet pienyritykset ovat sitä mieltä että heidän ei kannata osallistua opetussuunnitelmien kehittämiseen sillä ne laaditaan suurten yritysten eikä pienyritysten tarpeiden mukaan. Kannustaakseen yrityksiä, niin suuria kuin pieniä, osallistumaan ehdotamme, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät käyttävät aikaa ja resursseja yrityskäynteihin selittääkseen yrityksille mitä hyötyä heille on opetussuunnitelmien kehitystyöhön osallistumisesta. Jotta työnantajien kiinnostus osallistua opetussuunnitelmien kehittämiseen/toteuttamiseen, ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja opettajien on oltava läsnä paikallisissa yrityksissä ja kannustettava työnantajia tuomaan esille ideoita siitä, miten tuoda paikallisia piirteitä opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien kieli olisi saatava käyttäjäystävälliseksi ja ymmärrettäväksi kaikille.

Toinen haaste on että opetussuunnitelmissa ei kiinnitetä huomiota milloin työnantajilla on parhaat mahdollisuudet tarjota opiskelijoille harjoittelupaikkoja. Opetussuunnitelmat ovat usein hyvin jäykkiä, eikä niissä huomioida että joillakin aloilla on hiljaisia ja kiireisiä kausia. Suosittelemme, että opetussuunnitelmaa ja aikatauluja laadittaessa mietitään yhdessä yritysten kanssa, milloin opiskelijoiden olisi hyvä aika suorittaa työssäoppimisjaksonsa. Tällä hetkellä VET@work:issa mukana olevat työnantajat ovat sitä mieltä että ammatillisen koulutuksen järjestäjät päättävät, omien tarpeiden perusteella, milloin opiskelijoiden on suoritettava työssäoppiminen. He eivät huomioi pystyvätkö työnantajat tarjoamaan opiskelijoille laadukkaita oppimiskokemuksia sinä ajankohtana. Tämä haaste on helposti ratkaistavissa siten että järjestetään säännöllisesti kokouksia joissa käsiteltäisiin työpaikalla tapahtuvan oppimisien ajankohtia ja mitä yritykset voivat tarjota mihin aikaan vuodesta.

Yksi suurimmista haasteista on ymmärtää että ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja työelämä eivät puhu samaa kieltä. Meidän on tiedostettava, että eri ammateissa ja joskus jopa yhden ammattialan sisällä käytetään erilaista terminologiaa. Pienissä ja suurissa yrityksissä käytetty kieli on erilainen, ja tapa kommunikoida riippuu usein ammatista ja yrityksen koosta. Tämä on usein hämmentävää opettajien ja työnantajien/työpaikkaohjaajien lisäksi myös opiskelijoille ja yhteisen kielen puuttuminen johtaa usein väärinkäsityksiin ja turhautumisen tunteisiin.

Toinen asia, joka usein aiheuttaa turhautumisen tunteita työnantajien keskuudessa, on lomakkeet joita käytetään opiskelijoiden työharjoittelussa suoritettavissa tehtävissä. Lomakkeet jotka työnantajien on täytettävä ovat hyvin akateemisia ja byrokraattisia. Työnantajilla/työpaikkaohjaajilla on vaikeuksia ymmärtää lomakkeita koska he eivät ole varmoja siitä miten tulkita käytettyjä sanoja. Tämän välttämiseksi suosittelemme, että opettajille annettaisiin aikaa keskustella työpaikkaohjaajien ja opiskelijoiden kanssa lomakkeista ja varmistaa että kaikki ovat ymmärtäneet sisällön samalla tavalla ja tietävät mitä heidän tulee tehdä. Toinen tapa ratkaista tämä haaste on kutsua työnantajat mukaan lomakkeiden tekoon ja kehittämiseen.

Haluamme korostaa, että kieli on paljon muutakin kuin pelkkiä sanoja. Olemme sisällyttäneet kieleen myös pukeutumissäännöt. Pukeutumiskoodi ja pukeutumisella lähetettävät signaalit vaihtelevat yrityksestä ja maasta toiseen. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että on tärkeää keskittyä, yhteisen kielen löytämisen lisäksi, myös ymmärtämään nykyisiä pukeutumissääntöjä ja opettamaan opiskelijoille pukeutumissäännöt erityyppisissä yrityksissä/työaloilla. Väärin pukeutumiseen liittyvät ongelmat voidaan välttää sopimalla käyttäytymis- että pukeutumisnormeista.

Yksi tapa löytää yhteinen kieli on viettää aikaa ja työskennellä yhdessä ja täten tutustua koulussa ja yrityksissä käytettävään kieleen. Keskustelkaa keskenänne siitä, millaista kieltä haluatte käyttää tehtävissä, ja kuunnelkaa toistenne perusteluja ja näkökantoja. Kunnioittakaa eri näkökulmia ja oppikaa niistä!

Teknologia on ulkoinen haaste, johon ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja työnantajien on puututtava kun he haluavat aloittaa yhteistyön. On hyvin todennäköistä, että koulu ja yritykset käyttävät eri laitteita ja että yritysten käyttämät laitteet ovat nykyaikaisempia ja ajanmukaisempia. Opettajat saattavat usein joutua päivittämään tietämystään teknologian uusimmista suuntauksista ja tapa tehdä tämä voi olla se että ottaa työnantajia ja heidän työntekijöitä mukaan päivittämään opettajien taitoja/tietoisuutta teknologian osalta. Ehdotamme että kutsutte työnantajia tai työntekijöitä kouluun ja sovitte heidän kanssaan miten täydennyskoulutus voidaan parhaiten toteuttaa. Voi olla hyödyllistä järjestää yhteisiä tapahtumia, joissa teknologian tarjoajat kutsutaan kouluun tai yritykseen ja opettajat ja työnantajat/työntekijät tutustuvat yhdessä alansa uusimpiin suuntauksiin/laitteisiin.

Yksi suurimmista haasteista teknologian alalla on raha, sillä ammatillisen koulutuksen tarjoajilla ei välttämättä ole resursseja päivittää laitteistojaan jatkuvasti ja pysyä ajan tasalla uusimmista suuntauksista. Kuten edellä mainittiin, opetussuunnitelmatkaan eivät ole ajan tasalla kun on kyse uusimpien suuntausten/laitteiden sisällyttämisestä opetukseen. Muutostahti on liian nopea, se on usein liian kallista ja vaatii enemmän tilaa kuin mitä ammatillisella koululla on käytettävissään.

Suosituksemme tämän ongelman ratkaisemiseksi on järjestää säännöllisiä tapaamisia paikallisten yritysten työnantajien kanssa ja sopia siellä mitä laitteita pitäisi tuntea ja osaa käyttää. Näissä kokouksissa tulisi myös sopia missä ja milloin tämä oppiminen tulisi tapahtua. Tulisiko olla vastaanottavien yritysten vastuulla opettaa opiskelijoita miten käyttää laitteita/koneita opiskelijoille kun he ovat työpaikalla oppimassa vai tulisiko yritysten sallia opettajien tulla opiskelijoiden kanssa harjoittelemaan laitteiden käyttöä ennen työharjoittelun alkua? Nämä ovat asioita joista tulisi sopia opetussuunnitelmia laadittaessa. Toinen tapa ratkaista haaste on pyrkiä luomaan kumppanuuksia/sopimuksia uusimpia laitteita tarjoavien yritysten kanssa ja kannustamaan heitä lahjoittamaan laitteita kouluun jotta opiskelijat/opettajat voisivat käyttää niitä ja pysyä ajan tasalla uusimmista suuntauksista.

Totesimme että on vaikeuksia löytää yrityksiä jotka ovat valmiita vastaanottamaan opiskelijoita työpaikoilleen oppimaan ja että on yrityksiä jotka eivät ovat halukkaita jakamaan taitojaan ja tietojaan opettajille ja opiskelijoille. Syitä tähän on useita, emmekä aio käsitellä niitä yksityiskohtaisesti. Syinä voi esimerkiksi olla se, että pelätään kilpailua tai että työnantajalla ei ole tarvetta palkata lisää henkilökuntaa lähitulevaisuudessa. Jotta saame yrityksiä, jotka ovat haluttomia vastaanottamaan opiskelijoita mukaan yhteistyöhön, on ammatillisen koulutuksen ja opettajien nostettava esiin etuja joita yritykset saavat jos he päästävät opiskelijoita yritykseensä. On tärkeää korostaa sitä tosiasiaa että on heikkoja opiskelijoita ja opiskelijoita jotka ovat väärällä alalla mutta kaikkien tulisi silti saada mahdollisuus yrittää.

Toinen syy siihen miksi työnantajat voivat olla haluttomia vastaanottamaan opiskelijoita, on ajankohta jolloin heidän tulisi vastaanottaa heitä. On tärkeää ottaa työnantajien toiveet huomioon harjoittelun ajankohtaa suunniteltaessa. Työnantajien tarpeiden kuunteleminen ja joustavuus saattaa avata oven työnantajille jotka ovat aiemmin olleet vastahakoisia.

VET@work tiimi haluaa korostaa, että on yhtä tärkeää löytää opiskelijalle sopiva työpaikkaohjaaja kuin yritykselle sopiva opiskelija. Jos työnantaja pakottaa työntekijänsä ohjaamaan opiskelijaa, harjoittelusta ei jää hyvä maku kenellekään. Työpaikkaohjaajien on saatava tukea johdoltaan ja ammatillisen koulutuksen järjestäjältä. Työpaikkaohjaajille on annettava tunne, että heillä on joku, jonka puoleen kääntyä kun he tarvitsevat apua ja/tai neuvoja. VET@work tiimin mielestä on tärkeää valita oikeat opettajat ohjaaviksi opettajiksi. Jos opettaja tuntee olonsa epämukavaksi ohjaajan tehtävässään tai jos hänet pakotetaan tehtävään, se vaikuttaa tapaan tehdä yhteistyötä/kommunikoida työnantajan/työpaikkaohjaajan kanssa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa siihen, että työnantajat kieltäytyvät vastaanottamasta opiskelijoita tulevaisuudessa. Tämän vuoksi suosittelemme, että työpaikkaohjaajien ja ohjaavien opettajien valintaprosessiin kiinnitetään erityistä huomiota. Oikeiden henkilöiden löytäminen ohjaajiksi on alku luottamukselliselle yhteistyösuhteelle, joka mahdollistaa tulevan yhteistyön!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, byrokratia on osoittautunut merkittäväksi haasteeksi kun on kyse yhteistyöstä. Työnantajat pelkäävät ylimääräistä paperityötä, jota yhteistyö ammatillisen koulutuksen järjestäjiem kanssa voi aiheuttaa. Vakuutuksiin voi liittyä epävarmuutta eikä tiedetä kuka on vastuussa mistäkin. Jotkut yritykset saattavat epäröidä tehdä yhteistyötä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa, koska he ovat huolissaan opiskelijoiden iästä ja kypsyydestä. Alaikäisen opiskelijan palkkaaminen saattaa aiheuttaa ylimääräistä paperityötä jota työnantaja ei ole valmis tekemään. Pienyritykset kokevat, ettei heillä ole resursseja tehdä kaikkea sitä byrokratiaa joka liittyy ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön ja he pelkäävät sitä työmäärää mitä kaikki raportit, mallit ja sopimukset vaatii. He pitävät kaikkia rajoituksia, sääntöjä ja määräyksiä vastenmielisinä ja päättävät olla tekemättä yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten kanssa.

Tämän haasteen ratkaiseminen ei ole helppoa, sillä byrokratiaa ei voi välttää. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voi kuitenkin yrittää tehdä paperityöstä mahdollisimman yksinkertaista ja mahdollisuuksien mukaan myös mahdollisimman käyttäjäystävällistä ja aikaa säästävää. Digitaalisten/verkkopohjaisten mallien, toimeksiantojen ja prosessien käyttöönotto sekä digitaalisten allekirjoitusten salliminen voi olla yksi keino oikeaan suuntaan.

On myös tärkeää varata aikaa opettajille byrokraattisille tehtäville. Opettajille olisi annettava resursseja, jotta he voivat yhdessä työnantajan ja työpaikkaohjaajan kanssa käydä läpi prosessit, paperityöt jne. ja varmistaa, että työpaikkaohjaaja/työnantaja tuntee olonsa varmaksi tehtävissään. Ihanteellista olisi, jos ammatillisen koulutuksen järjestäjät, opettajat, työnantajat ja työpaikkaohjaajat analysoisivat yhdessä prosesseja ja malleja ja poistaisivat yhdessä ne jotka ovat heistä tarpeettomia. Älä pelkää ottaa käyttöön uusia ja käyttäjäystävällisempiä raportointi- ja arviointimenetelmiä. Yrittäkää keksiä ratkaisuja jotka vähentävät byrokratiaa.

Vieritä ylös