Kuten ulkoisia esteitä käsittelevässä alaluvussa mainittiin, kouluvuosi ei vastaa työmarkkinoiden tarpeita ja vuosikalenteria. Joillakin aloilla opettajat ja opiskelijat ovat kesälomalla juuri silloin, kun yrityksillä olisi eniten tarjottavaa opiskelijoille työelämän arvostamien taitojen oppimisen ja kehittämisen kannalta. Joissakin maissa koulujen aikataulujen jäykkyys vaikeuttaa tuntien yhteensovittamista, esimerkiksi opiskelijoilta voidaan kieltää vuorotöiden tekemisen. Tämä voi aiheuttaa ongelmia tavoitettavuudessa, sillä opettajat eivät välttämättä ole töissä silloin kun työnantaja tarvitsee saada yhteyden opettajaan ja päinvastoin.  Joustamattomuus vaikuttaa motivaatioon istua alas ja keskustella yhteistyötavoista. Tämän haasteen ratkaisemiseksi ammatillisen koulutuksen järjestäjä ja työnantajat ovat oltava joustavia ja halukkaita tekemään kompromisseja.

Joillakin aloilla ei ole tarve lisätä ammattitaitoista henkilökuntaansa eivätkä työnantajat ole kiinnostuneita lisääntyvästä kilpailusta. Tämä voi johtaa siihen että työnantaja on haluton avaamaan yritystään opiskelijoille. Hänellä ei ole tarve eikä hän näe mitään arvoa siinä että hän käyttää omaa ja henkilöstönsä aikaa opiskelijoiden opettamiseen. Näissä tapauksissa on tärkeää avata viestintäkanavia ja että ammatillisen koulutuksen järjestäjät kuuntelevat työnantajien perusteluja miksi he epäröivät avata yrityksiään ammatilliselle koulutukselle ja yhteistyölle. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien on esiteltävä mitä pitkän aikavälin hyötyä yritykselle on yhteistyöstä ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa. Ammatillisen oppilaitoksen on vastattava työnantajien tarpeisiin ja oltava joustava opetussuunnitelman ja tehtävien laatimisessa. Suosituksemme on, että ammatillisen koulutuksen järjestäjä/opettaja ja työnantaja/työpaikkaohjaaja istuvat yhdessä alas ja sopivat tehtävät/projektit, joita opiskelijat suorittavat niin että se vastaa työnantajan tarpeisiin. Kannustaakseen työnantajia avaamaan yrityksensä ammatillisille oppilaitoksille ja opiskelijoille, on mielestämme tarpeellista osallistuttaa työnantajat opetussuunnitelman ja tehtävien laatimiseen. Työnantajille on annettava mahdollisuus vaikuttaa ajankohtaan, mitä tarjottavaa heillä on opiskelijoille/koulutuksen järjestäjille sekä tehtävien hallinnointiin.

Tapamme ajatella on mielestämme suurin sisäisistä haasteista. Muutoksen pelko ja epävarmuuden tunne estävät monia työnantajia ja ammatillisen koulutuksen järjestäjistä aloittamasta ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön. Muutoksen pelko johtaa ajattelutapaan jossa yritys ei ole halukas avaamaan ovensa uusille toimintatavoille. Joskus ollaan sitä mieltä että muutokset tapahtuvat liian nopeasti ja että ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja työnantajat eivät ehdi muutoksien mukana, joten on helpompi jatkaa asioiden tekemistä niin kuin ennen. Jotkut työnantajat kokevat, että ammatillisessa koulutuksessa tapahtuva muutos on liian hidasta ja että koulutuksessa keskitytään vääriin asioihin. Tiedostamme että nykyisten ajattelutapojen muuttaminen on vaikeaa ja voi joskus tuntua mahdottomalta, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että se on mahdollista. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja vaatii että mietimme ratkaisuehdotuksia emmekä esteitä. Jotta ajattelutavan muutos onnistuisi, ajattelutavan muutoksen on tultava ylimmältä johdolta. Johtoa voidaan pitää lähettiläinä, jotka johtavat nykyisen estävän ajattelutavan yhteistyöhön kannustavaksi ajattelutavaksi. Viestintä on uuden ajattelutavan lähtökohta. Omien pelkojen ja huolenaiheiden ilmaiseminen, mutta myös toisten näkökulmien ja pelkojen kuunteleminen ja hyväksyminen ovat ajattelutavan muutoksen alku.

Työnantajien on tarkistettava roolinsa työnantajina kun on kyse ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisestä yhteistyöstä. Heidän on omaksuttava, että heidän tehtävänsä on tarjota opiskelijoille oppimismahdollisuuksia ja auttaa heitä kehittymään ammattitaitoisiksi työntekijöiksi. Työnantajien/työpaikkaohjaajien on annettava opettajien kyseenalaistaa nykyisiä käytänteitä, ja sekä työnantajien että ammatillisen koulutuksen järjestäjien on oltava valmiita astumaan ulos mukavuusalueiltaan. Heidän on hyväksyttävä sukupolvien välillä oleva kuilu, joka vaikuttaa siihen miten kommunikoimme, opimme, työskentelemme ja ajattelemme. Meidän on sallittava erilaisten ajattelutapojen olemassaolo ja hyödynnettävä niitä ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyön kehittämiseksi ja luomiseksi.

Toinen merkittävä sisäinen este on aika. Monissa tapauksissa ammatillisen koulutuksen järjestäjät mainitsevat strategioissaan että niiden tehtävänä on tehdä yhteistyötä yritysten kanssa, mutta kun varsinaiseen yhteistyöhön ryhdytään, yhteistyöhön ei varata aikaa joka mahdollistaisi aidon yhteistyön. Ei auta jos osoitetaan resursseja opettajille yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön jos tätä yhteistyötä ei aikatauluteta opettajien työviikkoihin. Aikatauluttomuus pakottaa opettajia asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ja kun opettajat joutuvat asettamaan työasioita tärkeysjärjestykseen, heillä on taipumus asettaa opettaminen ennen työelämäyhteistyötä. Sen sijaan, että opettajille osoitetaan resursseja paperilla, esimiehien tulisi ensin tarkastella opettajien työmäärää ja varmistaa, että opettajilla on aikaa keskittyä ammatilliseen koulutukseen ja työelämän väliseen yhteistyöhön, ja aikatauluttaa tämä yhteistyö samaan tapaan kuin mikä tahansa oppiaine jota opettaja opettaa luokassa. Kaikki ammatillisen koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö tulisi aikatauluttaa/suunnitella alusta alkaen yhteistyössä ammatillisen koulutuksen järjestäjän ja työnantajan (työnantajien) kanssa. Tämän jälkeen ammatillisen koulutuksen järjestäjät tulisi valita opettajia jotka ovat sitoutuneita ja innokkaita tekemään yhteistyötä työnantajien/työpaikkaohjaajien kanssa. Työnantajien tulisi puolestaan valittava henkilöitä jotka on kiinnostuneita ja sitoutuneita työskentelemään opettajien kanssa ja jakamaan osaamistaan opettajille ja opiskelijoille. Se, että katsotaan, kenellä on tilaa työaikaseurannassaan ja opettajien/työpaikkaohjaajien nimeäminen tämän perusteella ei ole oikea tapa aloittaa yhteistyö sillä se tuhoaa motivaation! Mikään ei tuhoa työintoa niin nopeasti kuin työskentely motivoitumattoman henkilön kanssa, joka on pakotettu tekemään jotain vastoin tahtoaan.

Yksi sisäinen haaste on että ammatillisen koulutuksen järjestäjät eivät jatkokouluta opettajiaan oppimaan nykyaikaisia työnantajakäytäntöjä ja opettajat eivät ole ajan tasalla kun on kyse työelämän realiteettien ymmärtämisessä. Joissakin tapauksissa opettajilta puuttuu motivaatio ja kiinnostus jatko kouluttautua ja kehittää ammatillisia taitojaan ja osaamistaan. Opettajat ovat tottuneet tekemään asioita niin kuin ne on aina tehty, eivätkä he tunne motivaatiota muuttamaan opetustaan tai perehtymään uusimpiin suuntauksiin/menetelmiin. Työnantajilta taas puuttuu motivaatio tehdä yhteistyötä ammatillisen koulujen kanssa sillä he ovat sitä mieltä että heille ei ole hyötyä yhteistyöstä niiden ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa joka eivät ole halukkaita kouluttamaan opettajiaan. Kuten edellä mainittiin, on olemassa puute ajasta istua yhdessä alas jakamaan tietoa ja sopia miten opettajien taitoja voidaan yhdessä kehittää niin että se vastaa työnantajan tarpeita. VET@work tiimi on sitä mieltä, että meiltä puuttuu tällä hetkellä yhteinen kanava ja selkeä näkemys siitä millaista ammatillista kehittämistä/jatkokoulutusta tarvitaan.

Tarvittavan ammatillisen osaamisen kehittymisen edistämiseksi suosittelemme, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät kannustavat opettajia viettämään aikaa oman alansa yrityksissä päivittääkseen, täydentääkseen ja uudelleenkouluttamaan omaa osaamistaan. Olemme tietoisia että tätä estää olemassa oleva raha ja resurssit. Voimme kuitenkin suositella henkilöstön vaihtoa! Kun opettajat menevät töihin johonkin yritykseen, kyseisen yrityksen työntekijä voitaisiin kutsua kouluun opettamaan. Haluamme myös muistuttaa työnantajia siitä, että jos he haluavat tulevaisuudessa erikoistunutta ja ammattitaitoista työvoimaa, heidän on oltava halukkaita osallistumaan näiden taitojen opettamiseen.

Ammatillisen koulutuksen opettajat kuulevat usein työpaikkaohjaajien/työnantajien sanovan että he eivät ole opettajia eivätkä tunne oloaan mukavaksi uudessa roolissaan oppimisen edistäjinä. Tämän esteen ratkaisemiseksi suosittelemme, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät tarjoavat henkilökohtaisia tai verkossa järjestettäviä työpaikkaohjaajakursseja, joissa keskitytään ohjaukseen ja oppimisen helpottamiseen. Tarjolla on paljon kansallisia ohjaajakoulutuskursseja, joita voit käyttää mutta haluamme myös kutsua sinut osallistumaan WorkMentor-verkkokurssille, johon pääset tästä: Verkkokurssi työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen ja mentorointiin

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä haasteena on löytää aikataulu, joka sopii sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjälle että työelämälle. Tämä voi olla haaste mikä estää ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön. Opettajien ja työnantajien/työpaikkaohjaajien työajat eivät sovi yhteen lomien ja työpäivien erilaisten ajankohtien vuoksi. Opettajien ja työpaikkaohjaajien aikataulut ovat usein hyvin kiireisiä, eikä niihin mahdu ammatillisen koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö. Tämän haasteen ylitse pääsemiseksi suosittelemme, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja työnantajat istuvat alas ja käyvät läpi nykyisiä aikataulujaan ja yrittävät synkronoida ne niin, että molemmat osapuolet kokevat, että yhteistyö on heidän etujensa mukaista. Aikataulujen synkronoinnin jälkeen on varmistettava, että yhteistyön vaatima työaika on merkitty opettajien ja työpaikkaohjaajien työaikatauluihin, jotta he voivat sitoutua yhteistyöhön. On tärkeä varmistaa, että nimeämät henkilöt ovat motivoituneita ja halukkaita osallistumaan yhteistyöhön. Valmistaudu muuttamaan henkilökuntasi aikatauluja, jotta voit nimetä tehtävään oikeat henkilöt!

Työpaikan aikataulu ei vastaa opiskelijoiden aikatauluja, eivätkä yritysten tarjoamat aktiviteetit välttämättä vastaa opetussuunnitelman tarpeita. Joissakin tapauksissa työnantajat haluavat ottaa opiskelijoita vain kun on hiljainen sesonki. Tämä saattaa johtaa siihen että opiskelijat joutuvat tilanteisiin joissa ei tapahdu mitään eikä heillä ole yrityksessä mitään opittavaa. Toisissa tapauksissa yritykset haluavat opiskelijoita harjoittelemaan vain kun heillä on paljon tekemistä ja he saavat opiskelijoista ilmaistyöntekijöitä ja ylimääräisiä käsiä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi ehdotamme, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät, opettajat, työnantajat ja työpaikkaohjaajat istuutuvat alas ja sopivat, mitä työnantaja voi tarjota ja milloin sekä laativat aikataulun niin, että se sekä vastaa työnantajan tarpeita ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden oppia mahdollisimman paljon. Kun on päästy yhteisymmärrykseen, tehdään sitova sopimus, jossa sovitaan velvoitteista ja tehtävistä. Käykää sopimus ja aikataulut läpi säännöllisesti varmistuaksenne että sopimukset ovat ajan tasalla ja täyttävät molempien osapuolten tarpeet ja vaatimukset.